Blogi
Jessus, kai sitä tämmönen sitten alotetaan. Mä en todellakaan osaa tehä Bloggeriin mitään ulkoasuja, mutta mä en jaksa spämmätä Keskustaan tai privaviesteillä kellekään enää piksijuttuja, joten tuputetaan tänne ja ne jotka lukee, lukee :-D
Ihan ensiksi, Sierraan tuli Cloudfieldistä vähän vahvistusta ja tallintäytettä: xx-ori Silverbones, ewb-tamma Solstice ja welshit Malekith, Sicarius ja Elvenberry. Hevoset on mulle tuntematonta sukua (tai no tuntematonta ja tuntematonta, Solsticen emänemä Shadowy Dame on äskettäin ostetun Ceron emä), mutta poneja yhdistellessä olinkin sitten vähän puolueellisempi. Malekithin isä Hydra on ollut mun omistuksessa, Sicariuksen isä on mun tuonti ja oli mun omistuksessa, ja Elvenberryn isä oli tilausvarsa Sierraan. Hups. Elvenberryn ee. Elderberry oli jo semmoinen, mitä mä kuolasin, ja halusin siitä varsan, mutta sitten Sonja jätti siitä kotiin Crowberryn ja päätin sittenkin haluta siitä varsan. Sonjan marjaponit jatkaa berry-teemaa tammoissa, orit ei jatka teemaa. Sonjalla on muutenkin tosi kivoja hevosia ja linjoja Cloudfieldissä, iso suositus. Ps. Sonjalla on myös tosi kivoja vapaasti kopioitavia kuvia.
Toiseksi, kesä ei ole puolitiessäkään vielä, mutta Sierra on vaihtanut syksyisempään takkiin jo. Mä en jotenkin koe, että voimakkaat värit sopisi Sierraan, vaikka muissa ulkoasuissa käytänkin niitä. Sierrassa on niin laaja skaala hevosia ja jotenkin sellainen vähän kevyempi fiilis kuin hikihattukisatallissa, että tällanen mieto värimaailma sopii siihen paremmin. Sierran ulkoasu on ihan aikojen alusta ollut mulle murheenkryyni, jo silloin kun Saippuan kanssa aloitettiin koko sirkus Suntuubissa. Tällä hetkellä mä olen siihen melko tyytyväinen ja oon kohta vaihtanut ulkoasun koko sivulle. Vielä uupuu 11 hevosta ja kasvattilista täytyy muotoonlaittaa uudelleen (vaikka eihän sinne ole vuotta 2018 vielä muotoonlaitettu laisinkaan). Homma etenee pikkuhiljaa, vielä ei onneksi oo niin paljon hevosia, että joutuisi vaihtamaan ulkoasun +100 sivulle. Niitäkin on ollut. Vanhassa Sierrassa oli montasataa hevosta ja silti vaihdoin sinne ulkoasuja.
Sierraan on tullut nyt uusia ja vanhoja tuttavuuksia. Vanhoja tuttuja on sekä tuonteja, palautuneita kasvatteja ja henkiin herätettyjä kasvatteja. Tällä hetkellä tallissa on vain muutama, josta en oo ylitsevuotavan innoissani, mutta pääasiassa kivoja ja inspiroivia hevosia. Ei niin inspiroivia, että jaksaisin kirjoittaa luonnekuvauksia, mutta suvullisesti inspiroivia kasvatukseen. Suosikkihevosia ovat aiemmin esitellyt Silverbones ja Sicarius, Abisynia ja Everdragon. Abisyniasta tuli suosikkihevosia heti, kun näin sen Ionicin listauksessa; Sirpa tarjosi wielkopolskeja ja linkkasi listan, ja Abi hyppäsi sieltä heti silmille. Se oli niin kiva, että sai luonteenkin. Drago taas on henkiin herätetty kasvatti, joka sai vähän uutta kuvaa uudestisyntyessään, ja kappas kummaa kuinka kiva siitä tulikaan. Dragon kumpikin vanhempi on ollut mun omistuksessa, Everdead oli tilausvarsa ja Thunderbirdin ostin Romillyn kasvattimyynnistä. Kummastakin tykkäsin, mutta möin ne yrittäessäni lopettaa harrastusta. Jotenkin se vaan imaisee aina takaisin, nytkin kun tekee töitä 40 tuntia viikossa ja on ihan rättiväsynyt viikolla.
Töistä puheenollen, kesätyö on tässä nyt pääsiäisestä asti haitannut isosti piksiponeilua, mutta samalla se on vaan antanut uutta intoa; Harrastaminen on paljon kivempaa nyt, kun ei joudu koko aikaa tuijottamaan sitä. Joskus liika aika on huonosta ja turmelee esimerkiksi harrastamisen ilon. Nyt kun aikaa ei ole yhtä paljon, harrastaminen maistuu ihan eri tavalla, eikä ehdi olemaan liian pikkutarkka, mikä ehkä on ollut mun ongelma. Yliajattelen mun harrastamista ihan liikaa ja kun on kaikki aika maailmassa, sitä lähtee pyörittelemään kaikkiin suuntiin. Kesätyöt loppuu 28.7, mutta luppoaikaa ei jää; Aloitan logistiikka-alan opiskelut 2.8 tavoitteena valmistua rekkakuskiksi 2026-2027 (mahdollisesti käyn neljään vuoteen), ja samalla aloitan brasiliaisen jujutsun! Jossain vaiheessa haluaisin liittyä salillekin, mutta nyt ei oo budjetti antanut sen vertaa myöten.
No, kyllä sitä asiaa sitten tulikin. Kai minä tässä opin nämä jotenkin lopettamaankin kun enemmän kirjoitan, mutta nyt totean vaan että tässä tämä, seuraavalla kerralla lisää.