Muutoksen kaipuu
Sierrassa oli juuri suuri ulkoasumuutos tänä vuonna, mutta se ei enää kutkuta aivonystyröitä. Haluaisin paitsi uuden ulkoasun, siirtää Scuderia Sierran Skellington Gardensiin. Ei ole ensimmäinen kerta, kun ajattelen asiaa, mutta en ole koskaan ryhtynyt toimeen. Muutos tuntuu liian suurelta yleisölle, mutta toisaalta, eipä tätä harrastusta pitäisi yleisön vuoksi harrastaa. Skellingtonissa olisi myös (omasta mielestäni) sopivammat liitteet monipuoliseen kasvatukseen; Etuliitteet Skellington ja S.G., sekä takaliite Skell. Toisaalta di Sierra sopii monelle rodulle, ja toimii erinomaisesti barokkirotujen kanssa. Sierraan on myös tullut tänä vuonna etuliite SCS puoliveristen käyttöön. Mutta siltikin... En oo koskaan rakastanut Sierran nimeä. Sen piti olla sellainen hujan-hajan-talliprojekti, jonne voi heittää kaikki kivat vinkuintianponit jotka ei sovi mun päätalleihin. En koskaan varautunu siihen, että siitä tulisi mun päätalli. Oon tässä yrittänyt muutenkin vähentää taas talleja, kun niiden määrä on räjähtänyt käsiin, eikä ole jaksamista ylläpitää kaikkia.
Tavallaan tekisi vähän mieli heittää kaikki roskiin ja aloittaa ihan uudestaan puhtaalta pöydältä, mutta en myöskään haluaisi heittää hukkaan vuosien kasvatustyötä, tuontihevosia tai ostohevosia, enkä katkaista kasvatuslinjoja, joita mulla on Sierrassa; Tuntuisi hassulta jatkaa linjoja uudella kasvattajanimellä. Esimerkiksi Stella Geminae di Sierra. Tämä on jo 3. polven kasvatti friisiläisten latinankielisessä linjalla (4. polven kasvatti muutti Breawaan) ja olisi kummallista yhtäkkiä vaihtaa kasvattajanimeä, varsinkin kun Stellan varsakin on Sierran liitteellä. En myöskään suostuisi myymään tai lopettamaan Stellaa, koska tykkään tästä linjasta tosi paljon, ja erityisesti sen ee:stä Dies Iraesta. Eli johtopäätöksenä, en voi vaihtaa Sierran nimeä enkä varsinaisesti välittäisi siirtääkään sitä, Sisilia on ollut toimiva sijainti jättitallille, mutta silti kaipaisin jotain muutosta. Ei mulla rehellisesti sanottuna ole mitään erityisen toimivia ulkoasuideoitakaan, että voisin ulkoasua vaihtaa. Ja se on yksi saatanan työmaakin.
Oon jotenkin tosi jumissa tän harrastuksen kanssa, mikä tapahtuu usein, kun mulla on liikaa aikaa. Alan yliajattelemaan kaikki harrastuksen aspektit ja kunnianhimoisena haluan tehdä asioista erityisen hienoja (ja vaikeita), ja sitten kun en keksi tarpeeksi hienoja ideoita tms., niin ajatukset menee solmuun. Tai haluan tehdä kahtasataa asiaa, mutta aikaa on vain kahdellekymmenelle, joten joudun luopumaan ideoista ja yritän mix-and-matchata niitä keskenään, ja kaikki sotkeutuu toisiinsa. Välillä haluisin vaan romuttaa kaikki muut tallit ja vaan harrastaa Sierran parissa, laittaa siihen kaikki ideat ja innostukset, mutta suurtalli esittää myös rajoituksia. Muun muassa realismi, jos haluaa harjoittaa tarinallisuutta, kuvamahdollisuudet, vaihtelevuus. Yksi haaste suurtallin kanssa on kaikkien hevosten kisaaminen.
Tämän postauksen kirjoittaminen samanaikaisesti sekä selvensi, että sotki ajatuksia. En voi tehdä Sierralle enää tässä vaiheessa paljon mitään, koska se on kasvanut niin suureksi ja tehnyt juuria, mutta toisaalta haluaisin siihen muutosta, ja muut tallit tuntuvat turhilta Sierran vierellä. Haluaisinpa jonkun tunnelmallisen pikkutallinkin, mutta tuntuu, etten osaa enää punoa juonia pienellä tarinatallilla, ja haluaisin siitä piirretyn, mikä vaikeuttaa kaikkea, koska en oo vieläkään tyytyväinen omaan piirtämiseeni. Hohhoijaa.
Ps. Oon kuunnellut kaksi päivää joululauluja. Alkaa olemaan joulufiilis, vaikka en aikonutkaan viettää joulua tänä vuonna. Mun piti tänä vuonna viettää joulu kotona koiran kanssa. Ei ole koiraa enää.
"Oon jotenkin tosi jumissa tän harrastuksen kanssa, mikä tapahtuu usein, kun mulla on liikaa aikaa. Alan yliajattelemaan kaikki harrastuksen aspektit ja kunnianhimoisena haluan tehdä asioista erityisen hienoja (ja vaikeita), ja sitten kun en keksi tarpeeksi hienoja ideoita tms., niin ajatukset menee solmuun. " <- Fiilaan tuota niin 100/100. Sitten sitä keksii kunnianhimoisia projekteja, joita ei saakaan saatettua loppuun, kun aikaa ei lopulta olekaan IRL-elämän taas heräillessä.
VastaaPoista